Kohtuuton oikeudenmukaisuus
Laura Gustafsson
julkaistu Animalia-lehden numerossa 3/13
Päivi Räsänen ja Anna Kontula herättivät heinäkuussa keskustelua moraalin ja sääntöjen ristiriidasta. Ihmisten maailmassa, jossa taloudellinen voitto peittoaa kaiken muun, on tärkeää kysyä, onko oikeudentunto sittenkin lakia velvoittavampi. Vastoin Räsästä tosin uskon, että etiikan perusta löytyy paremmin omasta eläytymiskyvystä kuin muinaisesta tekstikokoelmasta.
Pidän eläinsuojelulain uudistusta merkityksellisenä. Mutta ymmärrän, että lain valmisteluun ovat päässeet osallistumaan tahot, joille eläinten pahoinvointi on hyvä bisnes. Mitäpä muuta eläinteollisuus on kuin orjuutta, toisen käyttämistä ilmaisena resurssina omaa etua tavoiteltaessa. Kyseiset tahot tulevat myös vaikuttamaan lain tulkintaan ja toteutumiseen.
Laki ei suojele eläimiä, vaan eläimistä hyötyviä ihmisiä. Ikkunattomiin halleihin ja lukittuihin häkkeihin suljettuja eläimiä voi lopulta suojella vain vanginvartijoiden omatunto ja kyky empatiaan. Myötäeläminen on vaan vaikeaa, jos oma toimeentulo perustuu moraalisesti sietämättömään toimintaan. ”Taloudelliset syyt” ovat eläinsuojelun suurin vihollinen. Sorron voi perustella rahallisesti, ei koskaan eettisesti.
Kunnioitan Animalian pitäytymistä lain keinoissa. Mikään tapa auttaa eläimiä ei silti sulje pois toista. Riippumatta laista meidän täytyy sydämissämme ymmärtää, että toislajisten tuntevien, ja ajattelevien, leikkivien, olentojen käyttäminen tieteen, taiteen, muodin ja teollisuuden nimissä on aina väärin. Yksityisinä ihmisinä meidän on taisteltava sen näkemyksen puolesta, että jokainen eläinyksilö on henkilö, päämäärä sinänsä. Lakisäädökset seuraavat myötätuntoa.
Eläinten massakärsimyksen lopettamisessa ei voi olla kohtuullinen. Pari puupalikkaa puolivuotiaina tapettavien olentojen selleissä ei riitä. Turkistuottajien liitto pelotteli, että pian ne haluavat kieltää lihapullat ja villasukatkin. Totta. Turkistuotannon lakkauttamisesta on helppo aloittaa, koska jo niin moni näkee sen turhuuden.
Voimassaolevien hierarkioiden ja riistämisjärjestelmien muuttaminen vaatii poikkeuksetta vallankumousta. Sorretuilla on heikot mahdollisuudet nousta barrikadeille. Se on siis etuoikeutettujen tehtävä. Omatunto on ennenkin voittanut hyödyntavoittelun. Ilman omaatuntoa meistä ei tule petoja. Meistä tulee laskelmoivia automaatteja, jotain epäinhimillistä.